torstai 18. toukokuuta 2017

Nyrjähtänyt elämä

Täällä elämä jatkuu nilkkavammaisena. Kävin lääkärissäkin, kun ei vielä maanantainakaan pystynyt varaamaan jalalle ja turvotus ei ollut laskeakseen. Ilmeisesti se Bodomin nyrjähdys olikin isompi mitä luulin. Ei olisi pitänyt mennä sinne HCR:ään ollenkaan, mutta ei se nilkka ennen sitä oireillut viikkoon niin ajattelin ettei ole paha. Ei tässä kyllä jossittelut auta. Pikkuhiljaa nyt odottelen, että pääsen taas juoksemaan Elsan kanssa.

Elsa on kyllä niin mahtava koira. Ei yhtään ole protestoinut tätä surkeaa elämää, kun ei pääse kunnon lenkeille enkä kyllä ole mitään muutakaan pystynyt sen kanssa tekemään. Kai sillä jotain tilannetajua on ja osaa laskea yks yhteen, kun näkee mamman kinkkaavan ja voivottelevan oloaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti