Hienosti hihnassa

Toukokuussa ilmestyi Tommy Wirénin Hienosti hihnassa -kirja. Laitoin kirjan heti varaukseen kirjastosta ja sain sen käsiini noin viikko sitten. Kirja on tosi mielenkiintoinen, mutta sisältää enimmäkseen samoja asioita mitä kahdella käymälläni Wirénin luennolla (vuonna 2010 miten koira oppii ja 2014 rodunomaisten käytösten muokkaaminen). Kuitenkin mielenkiinnolla olen lukenut nämäkin aiheet uudelleen, kertausta ei varmaan koskaan tule liikaa. Myös uusia asioita on tullut esiin mitä voisin kokeilla Elsan hihnakäytöstreeneissä.

Voin lämpimästi suositella kyseistä kirjaa kaikille joilla on jotain ongelmaa lenkeillä, myös niille jotka ovat kiinnostuneita ylipäätänsä koiran oppimisesta.

Kevään ajan Elsa on opetellut hihnakäytöstä ahkerasti ja myös vapaana liikkumiseen olen ottanut uusia treenejä. Pienestä ponista alkaa muokkautua mallikelpoinen citykoira. Nyt ollaan siinä pisteessä, että 2/3 päivän lenkeistä mennään tosi kivasti, mutta aina päivään mahtuu yksi lenkki jolloin Elsalla on kova meno päällä ja sen ulkoiluttaminen muistuttaa enemmän pienen vetävän ponin ulkoilutusta, sitä voimaa riittää! Olen itsekin joutunut paljon opettelemaan itseni hillitsemistä näillä lenkeillä, pinna kiristyy nopeasti jos pieni poni alkaa sikailla.

Vapaana ollessa Elsa on yleensä saanut irrota ihan huoletta ja siksi olenkin miettinyt tarkkaan missä Elsaa olen vapaana juoksuttanut. Yleensä olen juoksuttanut vain jollain pelloilla missä on ollut tilaa irrota. Nyt keväällä olen opettanut Elsalle myös vapaana liikkumisen käskyn alla jolloin tieltä ei saa poistua eikä saa irrota pitkälle. Alkuun tämän opetteleminen oli yhtä kaaosta, koska Elsa olisi kokoajan halunnut olla jossain ihan muualla kuin tiellä, mutta nyt käskystä Elsa köpöttelee suhteellisen rauhallisesti tiellä. Tämä onkin ihan kivasti lisännyt myös kesällä irtipitoa, koska ei tarvi pelätä, että Elsa on heti tuhoamassa lintujen pesiä tms ja pystyy itse heti puuttumaan jos tulee jotain vaikeita tilanteita vastaan. Esimerkiksi tällä viikolla fasaani tepasteli keskellä tietä, otin Elsan varoiksi hihnaan, en halunnut lähteä arvuuttelemaan voiko sille tehdä riistatyötreenin vai hyökkääkö se päälle suojellakseen pesäänsä. Jos tulee kävelijä tai pyöräilijä vastaan niin tilanteesta riippuen olen joko pillittänyt Elsan tien reunaan istumaan tai kutsunut luokse. Tämä on toiminut tosi hyvin tähän asti.

Elsan hihnakäytöksen kanssa on saanut tehdä paljon enemmän töitä mitä aikoinaan Killen kanssa. Kille ja Elsa on niin erilaiset. Killelle riitti aikoinaan, että pysähdyin jos se veti ja sitten jatkettiin matkaa, kun Kille oli rauhoittunut. Killelle meni tämä asia perille parista kerrasta, että yksinkertaisesti matka stoppaa jos vedetään. Eipä ole tarvinnut asiaa 13 vuoteen muistutella, meni kerrasta perille. Elsa taas on ihan toinen tapaus. Elsa on tosi kiinnostunut ympäristöstä ja tekee kaikenlaisia äkkiliikkeitä. Kesäisin saattaa yhtäkkiä syöksyä jonkun lentävän ötökän perään tai hypätä keskelle pusikkoa. Elsa huomaa ja reagoi ihan kaikkeen. Se onkin lintukoira ja varmaan pitää ollakin nopeampi liikkeissään kuin hirvikoiran. Killen kanssa on niin rentoa lenkkeillä, vaikka lentäisi lintuparvi ihan vierestä niin pappakoira ei ole koskaan ollut niistä kiinnostunut, sitä on enemmän kiinnostanut maassa olevat hajut ja niiden merkkailu. Saa nähdä millainen koira seuraava tulee olemaan, olen asettanut itselleni tavoitteeksi, että seuraava koira tulee vasta sitten kun saan tämän ponin kanssa onnistumaan kaikki kolme päivän lenkkiä. Pikkuhiljaa Elsanki käytös on muuttumassa parempaan.

Tottakai Elsan hihnakäytöksessä on tosi paljon hyvääkin. Toiset koirat ja ihmiset ohitetaan tosi nätisti eikä pyöriä jahdata. Pitäisi olla tosi iloinen näistä onnistuneista asioista eikä keskittyä pelkästään niihin ongelmiin.

Saa nähdä mitä tämän kirjan treenit tuo tullessaan. Ainakin nyt olen saanut viikossa jotain pientä aikaseksi. Keskityn nyt yhteen asiaan kerrallaan ja nyt ollaan treenattu eniten kontaktin ottamista lenkeillä. Tuntuu, että joka kerta myös se vaikein lenkki alkaa tulemaan paremmaksi. Alkulenkki vedetään, mutta joka kerta aina vain nopeampaa alkaa se loppulenkki sujumaan paremmin ja kontakti löytymään. Vaikeita ovat tilanteet jolloin lenkillä on seuraa mukana, mutta nyt koitan ensin saada lenkit kahdestaan onnistumaan ja sitten vasta kiinnitän huomiota miten käyttäydytään porukassa.

Kommentit

  1. Kuulostaa ihan sellaiselta kirjalta, joka meidän olis syytä lukea. Urpon remmikäytös on melko kaoottista, toki hyviäkin hetkiä tulee aina välillä. Jotenkin mä olen kuvitellut, että Elsa kulkee remmissä aina ihan tiptop sivistyneesti, kun te olette niin ahkeria tokossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiptop menee korttelikierroslenkit, mutta pidemmillä lenkeillä kierrokset vaan nousee joka askeleelta enemmän, kun on niin jänniä uusia hajuja! Eli ei lähelläkään tiptop..:D Eikä se niin tiptop oo niis tokotreeneissäkään.;)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit