torstai 16. tammikuuta 2014

Tunnaritreeni

Pipa Pärssisen toko-päivän innoittamana kokeilin Elsan kanssa tunnaria vähän eri menetelmällä mitä ennen. Tai oikeastaan ei me olla edes kokeiltu aiemmin, koska ajatuskin nurmikkoon piilotetusta kapulasta enemmän ahdisti kuin innosti treenaamaan. Elsa on sellainen höseltäjä ettei mikään kapulan piilottelu todellakaan menisi mihinkään suuntaan. Siinä höseltämisessä Elsa tuskin miettisi edes mitä olisi tekemässä ja kahmaisisi kaiken suuhunsa mikä irti lähtee. Sellainen mun pikkukoira on.

Pipa painotti, että tunnistusnouto on etsimisliike - ei noutoliike. Jos koira on vilkas ja kahmii kaikki kapulat heti suuhun, pitää keskittyä rauhalliseen mielentilaan ja hajutyöskentelyyn. Aluksi treeneistä nouto pois, keskitytään haistelemaan ja oman kapulan merkkaamiseen, nouto liitetään treeniin vasta kun koira osaa varmasti ilmaista oman kapulan.

Aluksi treenataan niin, että koira ei pääse kapuloihin käsiksi. Pelkästään pääsee haistelemaan ja merkkaamalla omansa saa namia. Kapulat voi laittaa esim lasipurkkeihin, joista pääsee haistamaan tai vaikka ritilän alle. Kapuloiden paikkoja vaihdellaan heti alusta lähtien tiuhaan, max kaksi toistoa samasta kohtaa. Aluksi ei tarvitse olla oman hajun lisäksi muiden ihmisten hajustamia kapuloita, mutta muiden hajustamat kapulat otetaan kuitenkin melko pian treeneihin mukaan.

Elsan kanssa ei olla vähään aikaan sheippailtu oikein mitään, alku oli siis vähän kankeaa. Aluksi Elsa meinas tarjota vaan paikallamakuuta pää maassa. Ripottelin sitten nameja ritilän viereen ja väleihinki niin sain Elsaan vähän liikettä. Siitä se sitten lähti. Elsa haistoi oikeaa kapulaa, naks ja nami. Äkkiä Elsalla syttyi lamppu ja alkoi haistelua kuulua ja oma löytyä vaikka vaihdoin kapuloiden paikkaa ja lisäsin pari kapulaa lisää ritilän alle. Lopetin treenin kun homma alkoi luistamaan. Elsa oli ihan kikseissään ja jäi kauheet jälkipoltot, että tätä lisää!

Aion edetä tässä liikkeessä rauhallisesti, haistellaan ja merkkaillaan omaa kunnes olen täysin varma, että Elsa on jyvällä hommasta. Noutointoilijalla lähtee helposti mopo keulimaan ja voin vain kuvitella montako kapulaa pikkukoiran suuhun mahtuu yhtä aikaa jos haistelu ja oman tunnistaminen ei ole ensin täysin hallinnassa. Elsa on vieläpä niin nopea liikkeissään, että on ihan hyvä pitää kapulat ritilän alla jonkin aikaa, ei pääse kapuloiden kanssa holtittomasti säätämään.

Nyt on ainakin tunnarimörkö selätetty ja taidettiin löytää se menetelmä mikä Elsalle parhaiten sopii. Olen kyllä tästä ritilähommasta kuullut joskus aiemminkin, mutta en syttynyt sille ennen kuin näin homman omin silmin. Jotenkin helpompi lähestyä tätä kun näkee jonkun treenaavan tälleen ja saa nopeasti koiran hommasta jyvälle.

4 kommenttia:

  1. Hei vähänkö hyviä vinkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin positiivisesti yllättynyt miten hyvin Elsa hoksas idean!:) Kannattaa kokeilla jos koira on innokas kahmimaan kaiken nopeesti suuhun.:)

      Poista
  2. Mullakin oli kauhea kynnys alkaa opettaa Jäynälle tunnaria, mutta ihan hyvä siitä sitten tuli, kun vain uskalsi treenata! Nykyisellään me tehdään tunnaria ihan tosi harvoin, vaikka Jäynä tykkää siitä ihan aktivointimielessäkin paljon :) Tunnarissa vaikeinta on just keksiä se, kuinka kertoa koiralle, mitä siltä halutaan! Haistelutehtävänähän tuo on varmaan ihan älyhelppo koiralle, ne haasteet on ihan toisaalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin tuon haistelun kertominen on tosi vaikeaa koiralle, joka ei jää ihmettelemään kapulaa sellaisen löydettyään vaan kahmaisee sen salamana suuhunsa.:D Tunnistusnouto on kyllä sellainen mörkö, tuntuu että tosi monella on sen kanssa ongelmia. Jos ei muuten niin koira ottaa ensin vääriä suuhun ja sitten oikean tms. Eipä tässä onneksi Elsan kanssa mihinkään kiire ole tuon tunnarin kanssa..:)

      Poista