Ensimmäinen jälkityötreeni

Korkattiin Elsan "jälkiura" laahausjäljellä. Jo Elsan pentuajoista asti olen vähän haaveillut mejä-harrastuksesta, mutta se on jäänyt, koska olen ensin halunnut Elsan hyödyntävän ilmavainua enemmän. Nyt kun Elsa on jo vähän isompi ja linnustuskokemusta jonkin verran takana, uskalsin tehdä ensimmäisen jäljen pilaamatta nenätyöskentelyä.

Jälki tehtiin vanhempieni luona ja tämä oli oikeastaan aikamoinen päähänpisto joten veren puuttuessa vaihdoin mejäsuunnitelmat KAER-kokeen laahausjäljen tyyppiseksi. En ole koskaan ennen tehnyt koiralle jälkeä enkä oikeastaan ole koskaan nähnytkään jäljestystä joten pikaisen googlaamisen ja KAER-kokeen sääntöjen lukemisen pohjalta tein sitten ensimmäisen jäljen.



Olen joskus aiemminkin lukenut säännöistä millainen jälki on kyseessä, mutta nyt löysin oikein kaavion koejäljestä, kaavion näkeminen auttoi hyvin hahmottamaan millainen jälki on kyseessä.


Jälkityöllä kokeillaan koiran kykyä jäljen perusteella etsiä ja oma-aloitteisesti tuoda ohjaajalle maastossa oleva haavoitettu tai kuollut riistaeläin.

Jälki tehdään vetämällä kuollutta riistalintua, rauhoittamatonta lokkia tai jänistä ensin suoraan myötätuuleen noin 50 metriä, jonka jälkeen S - kirjaimen muotoon mutkitellen noin 100 metriä leveällä alueella. Jäljen kokonaispituus on yhteensä 300-400 metriä. Jäljen lähtöpaikan ja päätepisteen välinen etäisyys on noin 200-250 metriä. Mutkien tulee olla loivia. Viimeisen suoran on ulotuttava noin kaksinkertaiselle etäisyydelle sivulle, jotta koiran kyky seurata jälkeä voidaan varmasti todeta. Jäljen päähän koloon, syvennykseen tai pensaan alle tulosuunnasta näkymättömiin sijoitetaan laahattu jälkieläin tai saman lajin toinen yksilö. Jokaiselle osallistuvalle koiralle tehdään oma jälki turvalliselle, vähintään 75 metrin etäisyydelle toisista jäljistä. Koira ei saa nähdä jäljen tekemistä.

Ohjaajalle näytetään jäljen lähtökohta ja suunta. Ohjaaja saa osoittaa jäljen lähtöpaikan koiralle. 

Hän saa kuljettaa koiraa ensimmäiset 20 metriä, mutta sen jälkeen koira on laskettava irti ja 
annettava sen omin päin ilman eri käskyä suorittaa tehtävänsä. Ohjaajan on heti palattava lähtöpaikalle. Jos koiraa käsketään tai se ei ilman ohjausta suorita tehtävää, suoritus hylätään. Alle 20 metrin etäisyydelle ohjaajasta noutoeläimen kanssa tullutta koiraa saa kuitenkin kannustaa ja käskeä luovutukseen kuten noudossa.

Arvostelussa on kiinnitettävä huomiota koiran taitoon käyttää jälkeä hyväkseen jälkieläintä etsiessään. Noutosuoritusta arvostellaan niiden perusteiden mukaan, jotka kohdassa "Nouto"  mainitaan.

Jos koira tuomarin kohtuulliseksi katsomassa ajassa ei ole löytänyt jälkieläintä, ei uutta jälkeä tehdä, mutta koe uusitaan siten, että ohjaaja saa ohjata koiran uudelleen jäljelle siten kuin edellä on selostettu. Yrityksiä voi olla enintään kolme. Koiran onnistuessa toisella kerralla voidaan sille antaa korkeintaan arvosana 3 ja kolmannella kerralla korkeintaan arvosana 2.

Erityisten jäljestämisvaljaiden käyttö koesuorituksessa on kielletty.



Tein jäljen pakastimesta löytyneellä kyyhkyllä. Elsa ei nähnyt jäljen tekoa vaan odotteli häkissä kun tein jälkeä lähimetsään. Jäljen kokonaispituus oli noin 20 metriä. Ensin noin 10 metriä suoraan ja sitten kaarsin pienen mutkan vasemmalle ja jätin linnun jäljen päähän. Jäljestä tuli aika hyvä, linnusta tuli vähän verta ja höyheniäkin tippui jäljelle lintua vedettäessä maata pitkin. Tein jäljen myötätuuleen ettei Elsa oikaise saadessaan tuulesta linnun hajun.

Hain Elsan heti jäljen vedettyä ja näytin sille alkupisteen. Elsa lähti samantien selvittämään jälkeä ja meni nokka maassa koko jäljen, kaarretta myöden ilman oikomisia. Vähän kehuja huutelin, mutta Elsa taisi olla niin keskittynyt jälkeen etten tiedä kuuliko se siinä mitään kehuja.;) Elsa nappas linnun suuhun ja lintu tuotiin minun käteen. Meni aika nappiin ja jos olisin tiennyt Elsan pääsevän heti jyvälle niin olisin tehnyt pidemmän jäljen.


Nyt iski pieni jälki-into! Ensimmäisen jäljen tekemiseen oli kova kynnys, koska ei ollut mitään tietoa siitä miten se jälki käytännössä opetetaan. Ei näyttänyt olevan mitään rakettitiedettä ainakaan Elsan kohdalla ja Elsa näytti tykkäävän jäljestämisestä niin paljon, että kyllä tehdään laahausjälkiä ja varmaan verijälkiäkin jatkossa! Hienosti Elsa pinkoi koko jäljen itsenäisesti minun ollessa paikallaan alkupisteessä.

Elsa pääsi myös tekemään muutaman noutotreenin ko kyyhkyllä. Aika helppoja noutoja, käskytin Elsan istumaan ja vein linnun jonkin matkan päähän ja käskytin noutamaan. Ei ongelmaa, lintu tuli suoraan käteen ilman mitään säätämisiä.

Pienet tokon seuruutreenit loppuun ja puuhastelutuokio oli päätöksessä.;) Elsa oli kyllä niin ihana ja pätevänä. On tosi kivoja tällaiset treenit kun kaikki tuntuu menevän nappiin. Jälki oli oikoin lottovoitto, jäljestys tuli kuin luonnostaan ja lintuakaan ei edes yrittänyt omia vaan tiesi heti mitä sille pitää tehdä, eli tuoda minulle. Näitä treenejä lisää!

Kuvista kiitos siskolle!


Kommentit

  1. Onko Elsalle linnun noutaminen jo täysin tuttua puuhaa ennestään? Sillä vain mietin, että lähdetäänkö tuota jälkeä yleensä opettamaan linnun/muun eläimen tuomisesta? Olipas mielenkiintoista lukea itselle täysin tuntemattomasta aiheesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnun noutaminen on Elsalle tuttua, se on noutanut lintua pikkupennusta saakka.:) Pakko sanoa, että en tiedä miten muut KAER-jälkeä kouluttaa, mutta kyllä ainakin Elsan kohdalla toimi suoraan linnun tuominen. Pikkupennun kanssa tietenkin ensin treenaisin linnun noutamisen erikseen kuntoon ja sitten vasta jäljelle.:)

      Poista
  2. Jälki on hieno harrastus! Me ollaan tuon nuoremman koiran kanssa verijälkeä tehty, vaikka on "väärän" rotuinen ja se tykkää ihan valtavasti. Itsekin tykkään enemmän verijäljestä kuin pk- jäljestä, helpompi myös tehdä. :D Onnea jälkiuralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.:) Joo jälkihommat tuntui kyllä kivalta, vaikkakin oli aika nopeesti ajettu se jälki.:P Katsotaan mitä tulevaisuudessa kokeillaan!

      Poista
  3. Noutajilla on taippareissa ja nomen alokasluokassa kanilla tehty laahausjälki, jonka päästä on noudettava kani. Ennalle noi kanijäljet on aina olleet helppoja ja se on selvästi tykännyt moisesta. :) Me ollaan Ennan kanssa jonkun verran tehty myös verijälkeä ja sitä ei ainakaan ole tarvinnut kummemmin opettaa, metsästyskoirat nyt varmaan muutenkin jäljestävät mielellään. :) Ennalle ainakin niin laahaus-, veri- kun pk-jälkikin tuntuu olevan ihan supermieleistä puuhaa, se on vaan niin jälkikoira! Mejäkokeisiinkin sen kertaalleen jo ilmoitin, mutta aloitti juoksut yöllä, kun aamulla olin lähdössä vetämään koejälkiä... Mejäkokeet on vaan niin hitsin työläitä ja arvokkaita, etten ole ehtinyt/jaksanut/raaskinut uhrata vielä uudestaan kokonaista viikonloppua mejäkokeeseen. Ehkä sitten joskus eläkelajina aletaan käymään mejäkokeissa, sitä kun voi tehdä sitten vanhempanakin. :) Pk-puolen jäljet kiinnostaa enemmän! (niin metsä- kuin peltojälkikin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanakoirilla taas laahausjälki on voittajaluokassa.:) Mä haluaisin kokeilla Elsalla pelastuskoirien jälkeä (bretoneilla ei ole pk-oikeuksia..), sulta varmaan löytyis monta vinkkiä ko jäljen tekemiseen tällaisen lintukoiran kanssa. Haluaisitko vähän antaa vinkkejä?:D Elsan laahausjälki oli sellaista, että laukalla jälkeä pitkin, pitäisi vähän himmata vauhtia muissa jäljissä.. Jää varmaan ilmaisut/makuupaikat tekemättä tollasella vauhdilla.:P

      Poista
    2. Mejä- ja pk-jäljellähän mennään hihnassa ja itse ainakin olen vaan himmaillut ihan reippaasti hihnasta tahtia. Mejäkokeissakin pitää edetä sellaista vauhtia, että tuomari pysyy mukana! Sitten vaan tarvittaessa roikutaan siellä hihnan päässä. :P Olen myös ihan kieltänyt/älähtänyt/sanonut käskyn "nätisti" tms., että tajuaisi, ettei jäljellä saa myöskään vaan rynniä.

      Alussa lähdin pk-puolen jälkeä opettamaan niin, että askeleilla oli nameja. Me tosin jätettiin ne aika pian pois, koska ruoka vaan innosti kaahaamaan lisää... Jos treenattaisiin esim. erikoisjälkeä, niin koiralta pitäisi vaan vaatia, että se haistaa oikeasti jokaista askelta eikä rynni eteenpäin. Siellä ne namitkin olisi kai hyvä pitää kauan mukana. :) Me suunnataan metsäjäljelle, jossa ihan askeleen tarkasti ei tarvitse/voi aina maastostakaan johtuen mennä. Enna menee toisinaan kyllä aika reipasta tahtia, mutta kyllä mä sitä hihnastakin tarvittaessa himmaan. Toisinaan jäljestää hyvinkin rauhassa ja voin kävellä hihnan perässä himmailematta. Tossa kanin laahausjäljellä kokeissakin ollaan ihan vaan irti, joten siellä ihan sama vaikka koira laukkaisi ja löytäisi kaninkin ei-niin-jäljellä kulkien. :)

      Pk-jäljellä ne kepitkin tulee ilmaista ja niitä lähdin opettamaan ensin ihan erikseen ja sen jälkeen laitoin niitä jäljelle. Niiden löytymisestä saa aina palkkaa ja jälki tavallaan aina "päättyy" yhden kepin löytymiseen ja sitten taas jatketaan "uudelle" jäljelle. (vaikka siis kyseessä yksi ja sama jälki, jossa useita keppejä) Kepeistä vain piti tehdä löytymisen arvoisia, se jäljestämisen jatkaminen kun helposti innostaa vielä enemmän ja vetää puoleensa. Aika hyvin Enna jo osaa jäädä tarkentamaan hajua kepin kohdalla ja etsimään sitä, jos ei ole sattunut ihan kävelemään suoraan kepin päältä.

      Mejässä olen vain kehunut, kun on haistellut makuita ja tarvittaessa pitänyt hihnasta kiinni ja tutkittu hetki makuuta. Enna on aika hyvin jäänyt haistelemaankin itsestään noita makuita, kun niissä on ollut enemmän sitä vertakin.

      Poista
  4. Me tehtiin Pyrylle laahausjälkiä jo ekana syksynä tietämättä sen enempää, että se on jopa kokeen osa-alue, saati että oltais tajuttu, että siihen ois jokin kuviokin. Sikinsokin vaan vejettiin pitkin mökkitonttia ja hyvin se linnun aina löysi nenä maassa hajua seuraamalla :)

    Sittemmin ollaan jätetty ne hommat vähemmälle, ku tuo kulkee muutenkin kuin ajokoira, mutta pari kertaa ollaan tehty makkarajälkee ja hyvin se homman on hoksannut. Tosin bretonipäivillä kun menin kehuun, että meillä osataan, niin Pyry päätykin, että jokku nartun pissat on paljon ihanammat ku se lintu ja lähti pissan perään vastatuuleen ja sinne se jäi kielipitkällä sitä herkkua nuoleen. Urokset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi laahausjälki on vasta voittajaluokassa, vesityön yhteydessä.:) Taitaa näillä lintukoirilla tulla jäljestäminen ihan luonnostaan.:) Tietty kaikenlainen hienosäätö on sit sellainen mitä voi tehdä varmaan loputtomiin asti. Elsalla oli ainakin nyt niin kova meno jäljellä, että mejässä varmaan menee kaikkien makauksien ohi kaahottaen.:D

      Poista
  5. Hyvä Elsa! Mehän jäätiin sillon siellä Sauvossa seuraamaan voittajaluokan osuutta ja nähtiin siis toi jälkiosuus alusta loppuun asti. Jos Urpo joskus pääsee voittajaluokkaan, niin pitää treenata vähän jälkeä. Urpo on yhden kerran kokeillut verijälkeä, mutta oli sillon vasta 4 kk vanha ja pelkäsi vähän veren hajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälki on hauskaa myös aktivointina.:) Mä en usko, että Elsa ainakaan ihan heti nousis KAER-kokeissa voittajaan joten tehdään tota jälkeä välillä huvin vuoksi.:)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit