Lauantainen metsästystreeni

Elsalla on ollut menorikas viikonloppu. Pitää nyt päivittää vaikka pitäisi mennä jo nukkumaan, mutta blogihan jäis tosi jälkeen ellei nyt heti päivitä.;) No viikonloppu on ollut pelkästään menorikasta, muuten Elsalla on ollut rauhallista johtuen minun jalasta.. Maanantaina repäsin kunnon lenkin, koska oli vihdoin ja viimein lenkkiseuraa (= Elsa), tiistaina hieroin Elsan, mutta en sit tajunnut pitää huolta omasta kehostani. No tiistai-iltana se sitten alkoi, nimittäin ihan hirvee kipu jalassa. Ei pystynyt kunnolla varaamaan jalalle. Kävin sitten lääkärissä ja pohkeesta lihas oli mennyt ihan jumiin, sen takia nilkka ja jalkateräkin oli ihan hirveen ärtyneet. Ei pystynyt kunnolla astumaan koko jalalle. Nyt onkin sitten ollut kaikki poppakonstit käytössä ja ollaan jo voiton puolella, tosin ei se jalka ole täysin kunnossa vieläkään ja pitää venyttelyjä jatkaa kuukausi-pari.. Hyvä että muistaa koiran hieroa, antaa palautusjuomatropit ja kaikki, mutta ei tee oman kehon eteen mitään palauttavaa!;) No tästä opitaan..

Lauantaina Teemu vei Elsan pellolle treenaamaan. Oli hyvä tuuli, Elsa haki hyvin, mutta löytyi vain muutama pikkulintu. Itsekin menin mukaan kuvaamaan, jalka oli edelleen kipeä, mutta alkoi jo tympimään se sisällä oleminen.

Elsa tekee kyllä hienosti hommia. Tekee hienoja luovia, etenee laukalla. Miinusta haussa oli nyt se, että Elsa ei malttanut mennä ihan pellon reunoihin asti vaan kääntyi ennen reunaa. En sitten tiedä luottiko se vain siihen, että haistaa kaukaa jos siellä on lintuja. Viime vuonnahan Elsalla oli laatikkohakua eli se keskittyi lähinnä niihin reunoihin eikä hakenut pellon keskeltä. Nyt hakee keskeltä, mutta reunat jää turhan vähälle huomiolle.

Pilliä Elsa totteli hienosti. Elsallahan on kolme erilaista pillitystä. Lyhyt piippaus on yhteydenpitovihje eli kun tulee lyhyt piippaus, koiran pitää ottaa kontakti ohjaajaan ja yleensä samalla annetaan käsimerkki ja koira lähtee ko suuntaan jatkamaan hakua. Toinen pillimerkki on pitkä piippaus, josta koiran pitää pysähtyä. Kolmas on kaksi lyhyttä piippausta ja se on luoksetulo.

Tämä oli muuten ensimmäinen kerta tänä syksynä, kun olin itse mukana seuraamassa Elsan hakua. Oli kyllä huimaa edistymistä viime vuoteen verrattuna!

Kommentit

  1. Elsalla on kuvista päätellen ollut kivaa pellolla! :) Hauskoja noi pillitykset! Totteleeko Elsa niitä hyvin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elsalla oli tosi hauskaa! Elsa tottelee pillityksiä tosi hyvin, jopa kaukaakin.:)

      Poista
  2. Elsalla tosiaan näyttää olevan hauskaa! :) Ihan mielenkiintoista lukea hieman erityyppisten lintukoirienkin treeneistäkin.

    Meillä on myös kolme erilaista pillikäskyä: piip-piip=tänne, piiiiiip=pysähdy ja ota kontakti lisäohjeita varten (käsi ylhäällä ja tarvittaessa näytetään sillä pysähdyksen jälkeen myös suunta) sekä pipiuuuu-pipiuuuu=lähihaku eli etsi jostain läheltä (pillitetään kun koira on oikealla alueella niin kauan, että löytää tai erehtyy alueelta liian kauas. Yleensä pyrin pysäyttämään koiran vielä pysäytyspillityksellä ennen kuin annan lähihakupillityksen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähihakupillitys on mulle ihan uusi juttu, mutta onko se noudossa käytettävä?

      Mäkin tykkään lukea lintukoirien treenipostauksia, vaikka oliskin sitten noutaja tai spanieli tms ei-seisoja.:)

      Poista
  3. Jos tiedetään, että lintu/dami on pudonnut tietylle alueelle, se voidaan koiralle kertoa pillikäskyllä, kun koira saapuu suurinpiirtein oikealle kohdalle. :) Tällaisissa tilanteissa koira ei ole nähnyt yleensä itse pudotusta. Käytetään yleensä ohjauksissa eli lähetetään koira esim. menemään linjaa suoraan ja kun koira on edennyt oikealle alueelle, se esim. pysäytetään ja annetaan sen jälkeen lähihakupillitys, jolloin koiran on etsittävä lähialueelta. Pysäytyksen jälkeen voidaan myös näyttää uusi suunta, johon koiran olisi edettävä ja oikealle alueelle päästyään jälleen pysäytetään ja annetaan lähihakupillitys. Kaikki eivät ennen lähihakupillitystä pysäytä, vaan antavat vain lähihakupillityksen, kun koira on edennyt oikealle alueelle. Ohjaustehtävissä tärkeintä saada riista/dami nopeasti talteen ja jos pudotuspaikka tiedetään, koiraa voidaan auttaa, jotta työskentely tapahtuu oikealla alueella ja tehokkaasti. Esim. noutajien wt-kokeissa usein tarvitaan tuota lähihakupillitystä, sillä dami saattaa olla aika lähelläkin eikä koira saa lähteä huitelemaan liian kauas etsimään. Pääasia, että damit tulee tehokkaasti ja nopeasti talteen, koiraa saa siis auttaa mikäli damien sijainti on ohjaajalla tiedossa (tuomari esim. kertoo). :) Olen lähtenyt treenaamaan sitä esim. tennispalloilla, jotka on oikeasti piilotettu hyvin ja koira on joutunut kunnolla etsimään alueelta, jonka pillillä sille kerron. Hakutehtävät ovat sitten erikseen ja niissä ei lähihakupillitystä käytetä. Hakutehtävät siis vastaa tilannetta, kun tarkkaa pudotuspaikka-aluetta ei esim. tiedetä ja koiran pitää työskennellä itsenäisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin, että tuo on varmaankin noutamiseen tarkoitettu haku. Kanakoirilla taas ei tuota tarvita, koska koira on paikalla lintua ammuttaessa ja näkee minne lintu tippuu. Kaer-kokeissakin koira näkee noutolinnun heiton (heitetään piilosta, mutta kyllä koira sen näkee). Voishan tuota soveltaa kanakoirillakin, jos ei muuten niin ihan vain virikkeistämisen vuoksi.:)

      Poista
    2. Bretonipäivillä oli yhtenä kouluttajana mies, joka on vaihtanut noutajista retkuihin, ja se kyllä anto noottia siitä kun ei seisojapuolella panosteta yhtään tuohon ohjaukseen niinku noutajilla. Mutta toisaalta, on meillä koira noutanut metässä omatoimisesti haavakon, mihin ampuja ei etes arvannut osuneensa, joten ehkä se on vaan parempi luottaa siihen koiran nenään :)

      Mää pääsen loppuvuodesta seuraamaan käytännön metästykseen otetun noutajan kouluttamista, kun kavereille tulee pentu, jospa siinä itekkin samalla oppis jotain :D

      Poista
    3. Mun mielestä ehkä vähän huono alkaa vertaamaan noutajien ja kanakoirien noutoja, koska niitä käytetään erilailla. Noutaja ei välttämättä nää pudotusta ja siksi tarvitsee varmaan enemmän ohjausta noudossa, kanakoira taas on pelipaikalla mukana ja on kyllä tietoinen pudonneesta linnusta. Elsa kyllä etsii hyvin piilotetun damin, haistaa sen varmaan jo aika kaukaa, ei laajenna sitä hakua liikaa. Toisaalta mä taas tykkään, että koira on omatoiminen eikä tarvitse tukea siihen etsimiseen. Elsalle kylläkin voisi opettaa, että käskystä mennään suoraan eteenpäin, vesityötreeneissä meinaa kääntyä kesken takaisin jos ei kunnolla näe noutoesinettä (noutoesine heitetty tosi kauas).

      Poista
    4. Se ei puhunukkaan noudosta vaan pelkästään ohjauksesta yleisesti ;) Mutta toki seisojilta ootetaan itsenäisempää työskentelyä ja kokeessa liika pillitys on pahasta.

      Mutta missä ihmeessä niitä noutajia pietään ampumistilanteissa? Mää oon jotenki aina kuvitellu, että ne on siinä omistajan rinnalla koko ajan, kunnes noutokäsky tulee ja näin ollen ne näkis pudotustilanteet siinä missä kanakoiratkin?

      Poista
    5. Aaa ok.:D No Elsa ainakin osaa mennä käsimerkkien perusteella oikeaan suuntaan hakuun. Ehkä pitäisi käydä katsomassa mitä ne noutajat siellä kokeissa tekee.:)

      Kanakoirilla on tuota kouluttamista muutenkin niin paljon (esim peräänmeno :P) ettei oikein riitä aika ihan kaiken hinkkaamiseen (varsinkin kun harrastaa tokoa, rally-tokoa, näyttelyitä ym metsästyksen lisäksi). Kyllä sitä varmaan tulisi koulutettua laajemmin jotain nouto-ja hakujuttujakin jos ne olisi ainoat osa-alueet.

      Poista
    6. Tähän on näköjään tullut lisää tekstiä, pitikin tulla kommentoimaan jotakin. :)

      Noutajillakin on osioita, joissa todellakin pitää olla itsenäinen ja tehdä laajaakin itsenäistä hakua ilman ohjausta tai kyselyä. Voittajaluokan hakuruutukin voi olla jo LAAJA. Noutajien kokeet on musta aika monipuoliset, erilaisia tehtäviä on. :) Tarvitaan sekä ohjattavuutta että sitä riittävää itsenäisyyttä! Metsälläkin joo sitä itsenäistä hakua esim. tarttetaan usein paljon. :) Musta se ohjattavuus on osaltaan myös perustottelevaisuutta. Tarvittaessa on musta hyvä pystyä ohjaamaankin.

      Niin ja meillä on metsällä ainakin ollut tilanteita, joissa koira ei ole nähnyt pudotusta. Esim. lintuja on porukassa tippunut useita ja koira on saattanut olla hakemassa ihan muualta lintua, kun seuraava on pudonnut esim. järveen/lampeen tai jonnekkin muualle. Silloin musta on helpoin ohjata koira riistalle, jos itse pudotuspaikan tietää/linnun näkee, kuin antaa sen vapaasti etsiä uimalla kun riista voi mahdollisesti olla todella kaukanakin rannasta! Metsässä/pellolla helpompi ehkä antaa koiran mennä vapaata hakua. Voittajaluokassa kisaavat koirathan myös tekee useiden sadan metrin linjoja, joten riista saadaan talteen kauempaakin nopeasti. Ampujat ja koiran ohjaajakin saattaa olla ihan eri paikoissa, kuten itsekin olen Ennan kanssa joskus ollut.

      Esim. passissa ollessa lintu on ammuttu peltoon pitkänkin matkan päähän ja koira ei ole välttämättä nähnyt mtn pudotusta. Toki on saattanut nähdä linnun lentävän peltoon ja ampumisen suunnasta johtuen tietää suurinpiirtein paikan. Ennankin olen metsällä laittanut n. 200m linjaa hakemaan pellolle pudonneen riistan, jota se ei ole pitkästä matkasta ja peltoon ampumisen vuoksi nähnyt. Olisi se sen varmaan haullakin löytänyt, mutta varmasti nopeammin riistan sai talteen ohjaamalla. :) Metsällä kyllä meilläkin on tietysti ollut enemmän tilanteita, joissa riista on etsitty ihan vain haulla!

      Musta ohjaus voisi olla ihan hyödyllinen taito muillekin lintukoirille. :) Ja Elsakin selvästi noita suuntiakin jo osaakin. :) Ja joo, ei meilläkään vielä ole musta riittävän pitkä, varma ja aina suora linja. Pilliä ei myös ihan aina muisteta kuunnella riittävän ripeästi ja varmasti joka tilanteessa. Treenaamista riittää aina! :D Näitä harrastettavia lajejakin kun riittää!

      Poista
    7. Kiitos kun selvensit.:) Mä olenkin aina vähän ihmetellyt, että miten se noutaja ei sitä pudotusta ole näkemässä jos kerta mukana metsällä on. Saattaa olla, että näistä noudoista ja ohjaamisista tulee Elsalle ensi kesänä uusi kesälaji. Aika suppeesti ollaan tähän asti tehty..

      Poista
  4. Totta, kanakoirilla kokeet taitaakin olla aika erityyppiset. :) Hauska lukea tosiaan teidänkin treeneistä ja kokeista, olen vähän salaa haaveillut joskus jopa saksanseisojasta (ja kepolla oli sellainen joskus muinoin, ennen kuin se jäi auton alle nuorena. :/). En tiedä tuleeko meille sellaista koskaan, mutta olisi ihan hauska tietää enemmänkin kanakoirien kokeista, ehkäpä vielä joskus käyn mielenkiinnosta katsomassa miten paljon ne eroavat noutajien kokeista. :) Suoritetaanko seisojien kokeissa mitään dameilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan käynyt noutajien kokeita katsomassa, mutta mitä olen seuraillut blogimerkintöjä aiheesta ja kuullut, on ne ihan erilaiset. Käy ihmeessä seuraamassa kaer-kokeita! Mutta varaa siihen koko päivä aikaa.;) Siellä pellolla mennään porukassa, kaikki koirat mukana kokoajan ja vuorotellen koirat pääsee hakuun. Junkkarissa meidän koe taisi kestää noin kahdeksan tuntia! Elsan Junkkarista lisää juttua täällä: http://viphy.blogspot.fi/2012/10/junkkari-22.html#comment-form

      Kanakoiran kouluttaminen on tosi mielenkiintoista, ainakin minusta. Varmaan paljon samojakin asioita mitä noutajilla. Noudon suhteen kanakoirat pääsee kyllä helpommalla.:D Niin ja kaikki noudot suoritetaan oikeilla linnuilla kaer-kokeissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit