keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Onnistumisia

Eilen Elsan kynsiä leikatessa tuli sellainen asia mieleen, että usein sitä keskittyy iloitsemaan lähinnä jotain onnistuneita tokojuttuja eikä tajua olla onnellinen siitä, että jokin arkinen asia onnistuu tosi hyvin. Ei ole itsestäänselvyys, että kynsien leikkaaminen sujuu rauhallisissa merkeissä. Kun Elsa oli pentu, leikkasin usein kynnet silloin kun se nukkui, se ei hereillä ollessakaan pelännyt kynsien leikkaamista. Jossain vaiheessa se alkoi jännittämään sitä aivan hirveesti. Koitti rimpuilla pois ym. Nykyään ollaan siinä tilanteessa, että Elsa makaa minun jalkojeni välissä rauhallisena ja leikkaan siltä kynnet. Häntä on koipien välissä, mutta muuten Elsa tuntuu olevan tosi rauhallinen vaikkei siitä hommasta varmaankaan suoranaisesti nauti. Olen todella tyytyväinen siihen, että kynsien leikkaaminen sujuu ongelmitta. Elsan kaikki kynnet ovat mustat joten menee paljon aikaa kun niitä leikkaa milli kerrallaan seuraten miten kynsi muuttuu ettei mene ytimeen asti.

Tänään oltiin ohjatulla tokotunnilla. Agilityryhmäläisillä oli peruutuspaikkoja niin menin sitten lisätunnille tokoilemaan. Keskityin seuraamiseen, koska se on nyt isoin ongelma meillä. Seuraamisen harjoittelu on edelleenkin ulkona niin vastenmielistä, kokoajan saa pelätä pysyykö pystyssä vai ei.. Elsalla oli joku ihme mielentila eikä se palkkaantunut nameista. Onneksi kettulelu kiinnosti ja sain sen avulla tosi innokkaita seuraamispätkiä. Paljon leikkimistä ja välillä seuruuta ja taas leikkimään. Pitää nyt opettaa sitä ulkona leikkimistä. Sisällä Elsa leikkii tosi innokkaasti, mutta ulkona se ei aina innostu leikkimään. Kotiläksynä nyt se ulkona leikkiminen.

Tokohyppyä otin agilityesteellä. Haluan nyt paljon erilaisia hyppyesteitä ettei käy niin, että kokeessa on jokin vähän erilainen este niin koira ei tajua hypätä sen yli. Mölleissä tälleen kävi, että Elsa haisteli ja ihmetteli estettä ja vasta toisella käskyllä meni yli. Oli joku pressuviritys se este eikä Elsa ollut koskaan nähnyt sellaista. Alokasluokan hyppyjä tehtiin pari ja sitten myös hyppynouto joka meni tosi hyvin eikä Elsa kiertänyt estettä kertaakaan. Palkkasin pelkästään lelulla!

Kettulelu onkin tämän hetken hittilelu. Siltä lähti eilen toinen käsi, saa nähdä kauanko kestää. Ketun sisällä on muovipullo ja se rapisee kivasti. Tuli sellanen mieleen, että voisi itse virkata jämälangoista muovipulloon päällisen. Novitan Huopanen muuten on tuntunut huovutettuna kestävältä ja koirathan tuntuu villasta tykkäävän, ainakin itse huovuttama lelu Elsalle on kestänyt tosi hyvin naskalihampaat ja taitaa toi lelu vieläkin jossain laatikossa olla. Lisää siitä täällä. Voisinkin hakea pitkästä aikaa Huopasta! Ihan yhtäkkiä muistin tämän kun aloin miettimään materiaaleja jotka kestää leluissa, matonkudelelut ei Elsaa mitenkään älyttömästi kiinnosta, mutta villalapaset ym on ihan parhaita niin miksei sitten huovuttaisi pullon päälle päällistä mikä kestää kauemmin kuin kettu?

Mutta hei, nyt mä haluan että mietitte jonkun arkisen asian minkä eteen olette tehneet paljon työtä, sellainen mikä ei välttämättä tule heti mieleen. Meillä toi kynsien leikkaaminen on sellanen asia mitä ei ole oikein koskaan tullut miettineeksi et kuinka paljon sen eteen on tullut tehtyä töitä. Samoin hämärän möröt, iltalenkit sujuvat nykyään melkein täysin hiljaa! Jokaiselle naksahdukselle/ihmiselle ei enää haukuta, aivan ihanaa!

6 kommenttia:

  1. Meilläkin on tuollainen kettupullo! Tai siis oli. Jäynä söi siltä pään. Lelu oli kuitenkin Aksun yksi suosikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Aksua.:D Jäynä hajotti toisen lempilelun.:D

      Poista
  2. Mukavia opittuja arkipäivän asioita koiriin liittyen ihan tänään. Siivosin ( se tosin EI ollut mukavaa!) ja joka kerta huomaa miten paljon vähemmän siivottavaa on talon toisessa päässä johon koirilla ei ole lupa mennä. Suljettavia ovia ja portteja ei tarvi käyttää, homma toimii 100 %, myös niiden ollessa keskenään kotona. Ja vaikka olisi kuinka mukavia vieraita ja herkkuja "kielletyllä" puolella, ne eivät sinne mene. Opettaminen rajoihin vaati pentuna vaivannäköä, mutta hienoa huomata miten hyvin on oppi mennyt perille!

    Toinen hieno homma tänään, mihin yleensä ei kiinnitä huomiota. Olin kaupan pihalla ja Viksu oli auton takapäässä mukana. Lastasin kasseja autoon takaluukku auki, siihen tuli vielä eräs ihminen juttelemaan. Viksu istui ihan kaikessa rauhassa vaikka juteltiin siinä ja takaluukku oli kauan auki, eikä minkäänlaista aikomustakaan yrittää tulla ulos sieltä ilman lupaa. Tosi mukavaa!

    Voi miten ihania kuvia pikku-Elsasta tuolta linkistä löytyi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan sama ilonaihe eli se, ettei Urpo mene kiellettyihin huoneisiin lainkaan. Nytkin kun muutettiin uuteen taloon, niin ei tarvinnut kuin pari kertaa kynnyksellä sanoa ei, niin nyt Urpo ei enää mene niitten yli.

      Poista
    2. Niin ja ihania kuvia Elsa-vaavista! Pentukuume on aikamoinen, mutta pitää nyt odottaa ainakin vuosi, koska ihan omaan taloon on sitten kivempi ottaa pieni tuholainen :)

      Poista
    3. VIKSU JA CARA + Urpo: mä oon kateellinen kun teillä on edes joku alue ilman tätä hiekkaa ja karvaa. Meillä vaan hiekka kahisee lattialla vaikka pestään tassuja ku tuodaan Elsa sisälle. Virkattu matto pitää jonkin verran noi hiekat aisoissa, koska pitsin välistä valuu hiekka maton alle.;D

      Meilläkin on pentukuumetta, mutta pitää kans odottaa vuosi.:/

      Poista