Mökkiviikko + tokojuttuja

Sain vihdoinkin käytyä mökkikuvia vähän läpi, piti aika paljon rajata ja sinersihän noi kuvat aika kivasti. Nyt ihan siedettäviä. Aurinko ei paljoa tullut esille, satoi lunta ja oli sen takia vähän harmaata, mutta pakkasta oli vain muutama aste joten ei valittamista. Viikko mökillä meni hurjan nopeesti. Elsalla piisasi paljon puuhasteltavaa ja tutkittavaa. Itse oli vähän flunssainen.

Elsalla piisasi puuhasteltavaa kun piti ikkunasta kytätä lintulaudalla vierailevia kuukkeleita. Välillä piti ihan laittaa verhot kiinni että Elsa edes hetkeksi rauhoittui. Kyllähän se sitten rauhoittui kun tuli sen verran pimeetä että kuukkelit jättivät ruokailun, sitten Elsalle maistui uni hyvin koko illan. Elsa myös pääsi juoksemaan paljon vapaana, no ei me käytetty sillä hihnaa ollenkaan. Se paineli ihan innoissaan pitkin metsiä vaikka välillä hyppiminen näytti enemmän lumessa uimiselta.

Elsa pääsi telmimään pystykorvien kanssa. Manta-pystis ei Elsasta oikein välittänyt, mutta onneksi Vici-pohjanpystykorva tykkäs telmiä Elsan kanssa. Voi sitä menoa mikä niillä oli! Elsakin uskalsi ihan kunnolla painia, ei jälkeäkään mistään arkajalasta! Ihan uskomatonta miten paljon Elsa on rohkaistunut, ei olisi ennen leikkinyt noin innokkaasti.

Elsa kävi myös avantouinnilla. Paistettiin makkaraa laavulla, joka oli joen rannalla. No tietenkin jossain vaiheessa Elsa tippu sinne jokeen sulasta kohtaa, onneksi pääsi heti takaisin jäälle. Vähän kyllä hirvitti pelkkä ajatuskin siitä jos se olisi mennyt virran mukana jäiden alle.

Paluumatkalla pysähdyttiin Oulussa, Elsa näki Halla-siskoa. Halla ei oikein Elsasta välittänyt. Onneksi sieltä löytyi joku pystykorvatyttö jonka kanssa Elsa pääsi telmimään, sai vähän jalotella pitkän matkan aikana. Halla ja Elsa on kyllä niin samantyyppisiä, Hallalla vaan on pidempi karva mitä Elsalla.

Yövyttiin pari yötä vanhempieni luona, ei tarvinnut ajaa koko 1000 kilsaa yhteen pötköön kun yövyttiin  välissä. Killee oli taas niin kiva nähdä. On se jännä miten erilaiset Elsa ja Kille on, molemmat niin rakkaita silti.

Sit loppukevennykseksi video Elsasta ja kuukkelista. Teemu treenasi kuukkeleilla pysäytystä. Ensimmäinen kerta oli ihan täydellinen, mutta sitä ei harmi kyllä saatu tallennettua joten tää on vähän paskempi. Mutta pysähtyy kuitenkin vaikkei ihan seinään, no voiko tosta vauhdista kovin nopeasti edes pysähtyä ku tulee fysiikka vastaan?:P

Tänään oli taas tokotunti. Oli kyllä niin hauskaa kun Elsa jaksoi keskittyä. Menin pitkästä aikaa kävellen tokoon ja Elsa oli sen ansiosta paljon keskittyneempi mitä silloin kun mennään autolla. Hyvin lähtee pahimmat energiat ja höseltämiset pois siinä kävellessä ja annoin Elsan haistella pusikot tarkkaan et herne vähän raksuttaisi. En nyt jaksa alkaa miettimään mitä kaikkea me siellä tunnilla tehtiin kun treenattiin aika paljon erilaisia juttuja. Kotiläksyksi tuli hypyn treenaamista Elsalle. Paskartelinki tällä viikolla pahvisen hypyn ja pitää sillä treenata liike kokonaiseksi.

Viikonlopun möllitokosta ei ole kuulunut mitään, en usko että saadaan mitään peruutuspaikkaa. Eipä tuo oikeastaan enää haittaa. Lauantaille on varattu hallivuoro, ajattelin treenata rallya ja sitä hyppyä oikein kunnolla. Sunnuntaina sitten vielä mätsäriin. Aika kiva viikonloppu siis tiedossa!

Kommentit

  1. Voi, Elsalla oli varmaan ihana mökkiloma! Vapaana juoksemista ja koirapainia, kivaa! Noi jäät on kyllä pelottavia, mäkin olen kerran kauhuissani rannalta seurannut kun meidän eka noutaja putosi jäihin, onneksi pääsi pois itse. Mitään ei olis voinut itse tehdä. Hui.
    Hienosti muuten sujuu teiltä noi kaukot tuolla edellisessä postauksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seisoskelin törmällä, kun kuulin alavirrasta molskahduksen. Tuttu paikka kun oli, niin tiesin heti missä koira on ja että ko. kohtaan kestää hypätä. Tuli otettua useampi juoksuaskel aika saakelin hätäiseen. Onneksi Elsa tosiaan pääsi itsekin ylös. Puisteli turkkia koko parinsadan metrin matkan mökille.

      Poista
    2. Hui, toi on vielä pelottavampaa jos on virtaava vesi. Onneksi ei käynyt mitään ja toivottavasti koira oppi jotain jäistä.
      Tuttu paikka oli meilläkin silloin, nimittäin meidän pihalampi. Silloin oli vielä lammen takana tiheä metsä ja keväällä se oli etureunasta puoleenväliin asti sula mutta takareuna oli ihan umpijäätä. Koira oli lammen takana ja lähti jäätä pitkin mun luokse kun olin pihalla. Pari-kolmemetriä ennen sulan reunaa jää petti. Koira yritti edelleen mun luo mutta ei saanut jäätä rikki pelkillä etutassuilla mutta ei päässyt ylöskään koska jää petti aina hiukan. Teki mieli huutaa ja kiljua mutta sitten se olis vaan hullummin yrittänyt mua kohti. Onneksi se tajusi kääntyä ja pääsi lopulta sinne vahvan jään päälle.

      Nykyään metsä on harvennettu lammen takaa ja se sulaa keväälläkin tasaisemmin reunoista alkaen, eikä ole niin vaaralinen enää keväisin. Jos jää pettää, niin se pettää toivon mukaan jo rannassa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit